Suomen Numismaatikkoliiton puheenjohtaja Erkki Lähderanta kiinnostui rahoista jo pikkupoikana, ja innostus on kantanut läpi elämän. Harrastus on tuonut mukanaan paitsi ymmärrystä rahoista ja historiasta, myös uusia ystäviä.
Numismatiikka on monelle tuntematon käsite. Lähderanta selventää, mistä on kyse: ”Kaikessa yksinkertaisuudessaan numismaatikko kerää kolikoita ja seteleitä. Numismatiikka on myös sitä, että selvitetään historiaa numismatiikan kautta. Käytännössä siis tutkitaan eri aikakausien maksuvälineitä ja sitä, mitä maksuvälineet kertovat kyseisestä aikakaudesta”, Lähderanta kertoo.
Lähderanta on toiminut Numismaatikkoliiton puheenjohtajana yhdeksän vuotta. Suurimmaksi saavutuksekseen pestistä hän nimeää harrastukselle saadun näkyvyyden.
”Pyrimme puhumaan numismatiikasta niin, että asiaan vihkiytymätönkin ymmärtää.”
Kolikoiden järjestelystä kansainvälisiin huutokauppoihin
Mutta mikä on Lähderannan tärkein muisto numismatiikkasta? Ensimmäisenä mieleen tulee lapsuudenmuisto: ”Isälläni oli neljä lasipurkkia täynnä viiden ja kymmenen pennin kolikoita. Niitä oli mielenkiintoista järjestellä vuosilukujen mukaan.”
Kun varallisuutta on kertynyt, Lähderanta on kasvattanut kokoelmaansa myös ostamalla mielenkiintoisia rahoja. Kotoa alkanut harrastus onkin vienyt Lähderantaa arvokkaiden rahojen äärelle huutokauppoihin sekä tutustuttanut uusiin, kansainvälisiinkin ystäviin. Suomalaisen numismatiikan lisäksi hän harrastaa venäläistä numismatiikkaa.
Tarinoita rahojen takaa
Numismaatikoiden kokoelmat ovat usein muuttuvia: edellisiä myydään pois, jotta tilalle saadaan uusia. ”Itse suhtaudun kokoelmaani niin, että siihen kuuluu paitsi nykyinen kokoelmani, myös jo eteenpäin myydyt – ne säilyvät muistoissani.”
Keräilijälle jotkut rahoista ovat tärkeämpiä kuin toiset. Lähderannan oma suosikki on 40 markan seteli vuodelta 1862. ”Setelin erikoinen nimellisarvo johtuu siitä, että Suomen siirtyessä markkaan vuonna 1860 sidottiin markan arvo Venäjän ruplaan.”
Kokoelmissa arvokkaiksi nousevat harvinaiset tai erikoiset kolikot ja setelit. Moniin liittyy myös jokin tarina. ”Hyvä esimerkki ovat hopeiset 25 ja 50 pennin kolikot vuodelta 1876. Näitä kolikoita kutsutaan keisarin heittorahoiksi. Tarinan mukaan Venäjän keisari heitti kolikoita kansalaisille käydessään Helsingissä. Sen totuudenmukaisuudesta ei ole varmuutta, mutta se tiedetään, että keisari tosiaan kävi kyseisenä vuonna Helsingissä”, Lähderanta kertoo.
Numismatiikka ei ole kallis harrastus
Numismatiikka mielletään usein kalliiksi harrastukseksi. Sitä se ei kuitenkaan Lähderannan mukaan välttämättä ole. ”Vaikka päättäisi, ettei osta yhtäkään yli 10 euron arvoista rahaa, saa pelkästään tasavallan ajan rahoista jo huomattavan suuren kokoelman kasaan”, hän sanoo.
Euroajan kolikoita keräämällä voi myös kasvattaa kokoelmaa ilman suurta sijoitusta. “Keräily voi avata silmät muun muassa rahojen ja ihmisten vapaalle liikkuvuudelle. Samalla se antaa mahdollisuuden pohtia rahan kulkua; miten esimerkiksi italialainen kolikko on päätynyt kiertoon Suomessa niin, että se osuu juuri sinulle vaihtorahana kaupassa?”
